Big news, tuun mitä luultavimmin jouluks Suomeen!:)) Aika paljon jänskättää, että tuleeko oleen vaikeeta lähtee sitten takasin Irlantiin, mutta uskon kyllä kaiken menevän hyvin... Tarviin hetkeks lomaa lapsista, pientä nollausta. Kummaa kyllä, mulle ei oo vieläkään tullu koti-ikävä, semmosia minimaalisia haikeita hetkiä vaan. Joten uskon, että pari viikkoo Suomessa on vaan hyvästä! Pääsen tuomaan kaikkee ylimäärästä kamaa jo takasin kotiin, eikä äitin tarvii lähettää unohtuneita kamoja tänne postissa.
Aika hullulta nyt kyllä tuntuu, koska oon kokoajan asennoitunu siihen, että oon täällä sen kaheksan kuukautta putkeen, ilman mitään piipahduksia Suomeen. Täytyy nyt siis vähän hengähtää ja miettiä asioita, muuten saatan ruveta panikoimaan...:D Jotenkin tuntuu oudolta ajatella, että ihan jo kohta oisin taas Suomessa kaikkien rakkaitten ihmisten kanssa, puhumassa suomee!
En tiä miks, mut oon kokoajan aatellu, että se ois jotenkin väärin tulla Suomeen kesken kaiken. Tai että se ois jotenkin luovuttamista. Ennen kun lähin Irlantiin, aattelin että teen jotain tosi suurta ja hienoo, että mun elämä tulee muuttuun huimasti. Oletin jotenkin, että tänne muuttaessa mun koko maailmankuva muuttuis. Tottakai oon ruvennu näkeen jotain asioita erilailla, oon myös oppinu tunteen itteeni paremmin. Mutta loppujen lopuks samaa elämää mä täälläkin elän.
Ainoo ero on, että pienetkin asiat ilahduttaa mua täällä ihan älyttömästi. Uudessa ympäristössä kiinnitän kaikkeen huomioo, ja ihailen ympärillä olevaa luontoo ihan idioottina... Tampere ja Suomi yleensäkin tuntuu jotenkin nähdyltä, vaikka onhan Suomikin oikeesti aivan äärettömän hieno paikka.
Rupeen nyt kattoon lentoja ja miettiin, vietänkö uuden vuoden Suomessa vai Irlannissa... Huii! En ois ikinä uskonu, että kotiin tuleminen vois jänskättää näin paljon!
P.S. ostin uuden mekon alesta, alkuperänen hinta 80e, alehinta 24e!! Ooon iloinen:))
