lauantai 2. maaliskuuta 2013

Feeling low


Lentolippu ostettu. 13.4. Irlanti jää taakse ainakin jokskin aikaa. Mulla on ihan kamala olo, oksettaa ja henkee ahdistaa. Nyt mun lähtö ekaa kertaa tuntuu todelta. Tuun takas Suomeen pysyvästi, en vaan moikkaamaan. Jotenkin mua pelottaa, että en viihdy yhtään. Että kaikki mitä Suomessa on on jo niin nähtyä, että masennun ja ahdistun. Jotenkin jouluna käyminen oli ihan eri juttu, pääsi moikkaan kaikkia,mutta sitten jo pääsikin pakenemaan takas ihanaan Irlantiin
mäkkärissä myydään Shamrock (apila) pirtelöö St. Patrick's Dayn kunniaks!! 

Jotenkin asiaa ei yhtään auta mun St. Patrick's Dayta varten ostamat jutut. "Everybody is Irish on St. Patrick's Day"jotenkin saa mut nyt vaan surulliseks. Koska mulla on sellanen olo, että ihan oikeesti oon saanu kauheesti irkkuvaikutteita täällä ollessani, ja nään jo itteni osana tätä kulttuuria. Mutta tasan kuuden viikon päästä mä jo lähen pois. Jotenkin tuntuu että mulla jää täällä nyt asiat vielä kesken. Ei tää au pair-homma ehkä oo ihan mun juttu, mutta Irlanti kyllä on. Joten enköhän mä tänne vielä palaa. Pakko.

tiistai 26. helmikuuta 2013

kun koira pyytää tanssimaan

Viime viikolla vietin neljä päivää Dublinissa Saran kanssa. Oli kyllä aivan täydellinen miniloma; shoppailua, rentoutumista, juhlimista ja varsinkin loputonta nauramista tyhmille jutuille. Kyllä siinä vaan tajus, että parhaat ystävät pysyy parhaina ystävinä vaikka oiskin viimeks nähny puoli vuotta sitten.
Tajusin myös, että vaikka osaankin enkkua tosi sujuvasti, en silti pysty ilmasemaan itteeni yhtä hyvin englanniks kun suomeks. Omalla äidinkielellä pystyy leikitteleen ihan erilailla. En usko että tuun koskaan oleen 100% oma itteni englantia puhuessa. Ei mulla kuitenkaan mitään kriisiä tästä asiasta oo ollu, ihan yhtä hölmöjä juttuja mä yhä selitän vaikka kieli onkin eri. En ehkä vaan niin nokkelasti. Toisaalta tajusin myös, että en kyllä taida tällä hetkellä osata suomeekaan ihan virheittä. Viikonlopun aikana mm. kutsuin hameen helmaa luihuks ja loin ihan uudenlaisia sanajärjestyksiä.
Oon myös ruvennu katteleen vähän lentoja, ja nyt musta tuntuu siltä että varmaan siinä joskus vähän ennen huhtikuun puoltaväliä ois hyvä tulla takasin Suomeen. En tiiä kyl että haluunko tulla, mutta sittenhän sen näkee. Jos tuntuu tyhmältä olla Suomessa niin ainahan sitä voi palata. Jotenkin kuitenkin oon päässy siihen tulokseen, että ehkä Suomessa vois taas jonkin aikaa viipyä, ja lähtee maailmalle sitten taas uudestaan hetken päästä (esim. yliopistovaihtoon). We'll see, we'll see.

maanantai 25. helmikuuta 2013

Spring
















Tänään oli aivan älyttömän hieno kevätpäivä. Töiden jälkeen lähin vaan vaelteleen Kilkennyn katuja pitkin kameran kaa musaa kuunnellen, oli ihanan rentouttavaa. Tajusin myös, että täällä mä kävelen joka päivä kaikkien upeiden juttujen ohi, eikä teillä siellä Suomessa oo mitään todistusmateriaalia niistä! Jotennn, nyt on. Jee.

perjantai 1. helmikuuta 2013

I Will

Surprise! En oo ihan hetkeen kirjotellut... Kaikenlaista on tapahtunu viimesimmän päivityksen jälkeen. Tuskin ees muistan enää kaikkee. Mutta suurimmalle osalle oonkin varmaan kertonu ihan kasvotusten kaikki parhaat palat Suomessa vierailun yhteydessä! 
Tällä hetkellä oon Barbadoksella, joka on ihan uskomaton paikka. Tänään mm. ajoin vesijettiä ja näin merikilpikonnia! Ihan hullun siistiä. Ja täällä on ihanan kuuma, ei mikään tuskanen tappokuumuus. Ihmiset on äärimmäisen ystävällisiä ja rannat on uskomattoman upeita, valkosta hiekkaa ja turkoosi meri. Ihan uskomatonta että oon täällä, en olis ikinä uskonu pääseväni Barbadokselle! Lucky me :)
Jo jonkin aikaa mulla on ollu tosi onnellinen olo. Ilman mitään sen suurempaa syytä. Jotenkin musta tuntuu, että oon tällä hetkellä just siellä missä mun pitääkin olla. Ja oon sanonu sen sata kertaa aiemminkin, mutta välillä unohdan. Joten sanon taas. Musta tuntuu, että ekaa kertaa ikinä pystyn oleen oma itteni. Ja se on mahtavaa. En tiä miksen Suomessa pystyny siihen yhtä hyvin, ehkä koen suomalaiset jotenkin tuomitseviks ihmisiks. Tai ehkä oon paranoidi, ja luulen vaan että kaikki tuomitsee. Anyway, Irlanti on antanu mulle lisää varmuutta olla oma itteni, ja siitä oon äärimmäisen ilonen.
Night night everyone, lupaan yrittää päivittää tätä blogia säännöllisemmin!