perjantai 23. marraskuuta 2012

It's cold again

Ostin taas vähän lisää vaatteita, mutta tällä kertaa oikeesti ihan tarpeellisia! Ostin nimittäin uuden hatun ja talvitakin:)) Oon ettiny jo jonkin aikaa tosi tummaa sinistä parkatakkia harmaalla karvalla, ja täydellinen löyty Penneyssiltä tänään(35e)! Ehkä joku päivä voisin ottaa vähän parempaa kuvaa siitä haha...Toi hattu on Dunnesista miesten osastolta8) Ehkä en samaan aikaan kuitenkaan käytä karvahuppua ja tota hattua, vähän ehkä too much...


ps vähän oon postannu monta kertaa lyhyessä ajassa, kai ootte kaikki tosi ylpeitä musta!

torstai 22. marraskuuta 2012

It's you

Viimeks kun Dubliniin lähin niin oli ihan kauhee kiire joten en oikeen tajunnu ottaa mitään kivoja vaatteita mukaan. Joten ostin sitten Dublinista kivan paidan. Ja hameen. Ja laukun. Ja kengät. Ja korvikset... Ja sormuksen. Haha ja oon muutenkin unohtanu laittaa tänne kuvia kaikista mun ostoksista joten tässä nyt ois jotai!


keskiviikko 21. marraskuuta 2012

In another life

Huh, olo on jo paaaljon parempi, tänään olinkin jo ihan normisti töissä. Oon niin helpottunu ettei tullu mitään pahempaa, vaikka olihan se mononukleoosi toki aika tehokas dieetti, ois karissu nää Irlannin kilot nopeesti(vitsivitsi äiti, älä huolestu siellä...):D Mutta kipeenä ollessa kyllä tuli ikävä omaa sänkyä ja omia lempparilakanoita. Ja ihan vaan omaa kotia, jossa ois voinu lojua sohvalla kattellen Housee ja sairastellen. Nooh, oon pari päivää vaan nukkunu täällä, joten tietenkään enää ei väsytä. Paras aika blogin kirjottamiselle siis!
Tänään on itseasiassa tasan kuukausi siihen, että lennän takasin Suomeen! Tuntuu ihan hirveen lyhyeltä ajalta, vähän liiankin lyhyeltä. Myös ajatus siitä, että sitten oon ollu täällä jo puolet mun koko ajasta tuntuu hirvittävältä. Justhan mä tänne vasta tulin! Jos aika menee keväälläkin näin nopeesti (ja sehän tunnetusti menee keväällä vielä nopeemmin kun syksyllä), mä oon kohta taas pysyvästi Suomessa! Ja se ajatus ei kyllä yhtään ilahduta mua. 

Ensinnäkin mun tulevaisuudensuunnitelmat on loppujen lopuks vielä vähän epäselvät. Jooo, haluisin yliopistoon lukeen psykaa. Mutta toisaalta haluisin vaan matkustaa lisää. Ja siis no onhan juu mahdollisuuksia lähtee vaihtoon sitten yliopistossa, mutta en oikeen tiä oisko se mun juttu. Jotenkin tällä hetkellä opiskelu ei oo ykkössijalla mun elämässä. Tottakai se on tärkeetä ja tottakai aion vielä opiskella, mutta mihin tässä nyt on hoppu? Jotenkin musta tuntuu, että jos en nyt nää maailmaa ja toteuta mun unelmia ja ota riskejä, niin en tee sitä koskaan. Mua pelottaa, että jumiudun ikuisiks ajoiks Suomeen, ja sitten vanhana murehdin "oisinpa sillon nuorena seikkaillut".
Ehkä mä kokoajan tiesin, että Irlantiin lähtö ei oo tarpeeks mulle. Jotenkin täällä olo on kuitenkin tuntunu liian turvalliselta. En nyt meinaa, että haluisin kokoajan olla peloissani ja ihan ilman mitään apua, mutta jotenkin oon ehkä kuitenkin liian itsenäinen tähän koko au pair-systeemiin. Ois niin paljon helpompaa, jos kukaan ei ois huolehtimassa mun menemisistä. Seuraavan kerran kun muutan ulkomaille, haluun muuttaa yksin. Tai jonkun rennon kämppiksen kaa. En haluu enää vanhempia huolehtiin musta. 

Vaikka siis ei täällä nää mun hostit tunnu oikeestaan vanhemmilta. Jotenkin musta tuntuu, että kun ne huolehtii musta niin ne oikeestaan huolehtii vaan omista lapsistaan ja menoistaan. Ja siis no tottakai se menee niin. Mutta esim. nyt kun oon kipeenä ollu niin musta on tuntunu, että kun ne kysyy mikä mun olo on, ne haluu tietää sen jotta ne voi suunnitella omat aikataulunsa mun sairauden mukasesti. Niitä ei siis oikeestaan ehkä kiinnosta niinkään, että onko mulla kurja olo vaan kuinkahan kauan menee, että voin taas olla töissä.
Huaaah, pitää varmaan ruveta aina kirjottaan blogia ennen kun meen nukkuun, suomeks kirjottaminen on nimittäin väsyttävää! Facebookissa on helppoo selittää ihan mitä sattuu, ei tarvii pohdiskella mitään ihmeen pilkkusääntöjä. Ja ei ketään varmaan täälläkään haittaa mun kielioppisekoilut, mutta yritän pitää ne minimissä... Ja se on ihan äärimmäisen raskasta:D Miten kukaan voi ikinä oppia suomee, jos ei puhu sitä äidinkielenään? Respect.
P.S. nää täysin aiheesta poikkeevat matelijakuvat on jo semivanhoja, oltiin Oisinin kaverin synttäreillä semmotteessa Reptile Zoossa, oli siistiä! NÄIN KROKOTIILIN WOOU 8)

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Trouble

Voi ei, 39 astetta kuumetta... Olo on melko jäätävä (kirjaimellisesti) ja pelkään, että tää on mononukleoosi, joka kuulemma voi uusiutua. Toivotaan parasta, aamulla sen sit näkee että mikä on fiilis... Saattaa tulla aika hiljanen viikko, toivottavasti en kovin kauaa sairasta! Viikonloppuna ois nimittäin Kilkennyn film festivalit, johon on tulossa Jasper Pääkkönen! Vähänkö ois siistiä nähä se, voitais mun suomalaiskaverin kaa vaikka näyttää vähän Kilkennyä...:D haha, tai sitten ei.

lauantai 17. marraskuuta 2012

We're going down

Huhhuh. On ollu sekava viikko. Torstaina koin ekaa kertaa miltä aivan järkyttävä koti-ikävä tuntuu. En ois ikinä uskonu, että ikävä voi ihan fyysisesti sattua. Mut muuttamalla Irlantiin tein päätöksen, jonka takia tuun aina ikävöimään jonnekin. Tästä lähtien aina pala musta on jossain muualla, missä ikinä oonkaan. Haha, hullua että tällasia päätöksiä tekee ihan vapaaehtosesti. Mutta en antanu pahan mielen ottaa musta valtaa vaan lähin moikkaan Lottaa kaupunkiin. Heti helpotti, oli aivan mahtava ilta, hyvä etten sitä missannu!
ihan järkyttävän hyvä caramel frappe mäkkäristä, omg parasta ikinä
Eilen lähin Dubliniin Flon kanssa, oli aivan mahtava reissu! Dublin on niin hullu menomesta, että yks ilta sillon tällön on ihan riittävästi siellä:D Oli ihanaa olla vapaalla ja kaukana kaikesta arkisesta elämästä. Reissu koostu lähinnä shoppailusta, syömisestä ja juhlimisesta. Mäkkäri on ihan mun lempparipaikka yhä, koitettii meinaan burger kingiä eikä ollu kyllä yhtä hyviä hampparit! Tänään tultiin takasin hyvissä ajoin ja lusmuilin vaan kotona kaikkien sarjojen uusia jaksoja kattoen. 
Finlandiaaaa
Parin päivän sisään oon siis kokenu vaikka mitä tunteita ilosta masennukseen, ihan hullua. Täällä asiat tapahtuu niin erilaisella tempolla. Just Flon kaa juteltiin, että kotona mitään radikaalia ei pakosti tapahdu vuoden sisällä, mutta täällä koko elämä saattaa muuttua yhessä illassa, kun tapaa uusia ihmisiä. Hullua on kuinka yks ihminen voi muuttaa mielialaa huomattavasti, niin hyvällä kun huonollakin tavalla.

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Things change

Ei oo taas ollu oikeen inspistä kirjottaa tätä blogia. Ei oo kyllä kauheesti ollu inspistä oikeen mihinkään. Oon viettäny aikaa paljon vaan lusmuillen kotona, koneella dataillen. Eli mikään ei oo siis muuttunu, ihan kun Suomessa olis!

Ei vaan, oikeesti oon muuttunu täällä. Mutta en mitenkään huomattavasti, pienissä asioissa vaan. Esimerkiks ennen kun tänne tulin en tykänny yhtään syödä lihaa. Pihvit yms. oli ehkä hirveintä mitä tiesin. Mut toi hostisä tekee vaan niin pirun hyvää ruokaa, että oon täysin muuttanu mun mielipidettä. Pihvit on helvetin hyviä, ja kaikki liha menee, NAM! Tähän mennessä oon maistanu ankkaa, peuraa, lammasta, munuaista... Vaikka mitä! Ja kaikki on ollu ihan äärimmäisen hyvää. Eipä olis musta koskaan uskonu.
Musta on tullu myös hullu teen juoja! Kyllä mä jo Suomessakin join paljon teetä, mutta nyt juon vielä enemmän! Seittemän kuppia päivässä on ihan perus.


Mun käsitys onnellisuudesta on myös muuttunut täällä. Jotenkin musta tuntuu, että harvemmin sitä elää hetkessä ja nauttii elämän pienistä asioista. Aina on joku määränpää, johon tähtää. Tai joku suuri tapahtuma, jota odottaa. Ei osaa nähdä kaikkee mahtavaa, mitä on ympärillä just NYT. En väitä, että osaisin vieläkään, mutta oon ruvennu oppiin. Eikä kukaan kai voi aina elää hetkessä ja nauttia joka sekuntista ihan täysillä, ei siihen vaan riitä energia. Mutta täällä on vaan oppinu jotenkin enemmän huomioimaan ympäristööni, kun kaikki on niin erilaista. Vaikka nyt oon kyllä ruvennu huomaan, että yhä vaan vähemmän ja vähemmän kiinnitän huomioo kaikkeen ympäröivään. Oon ruvennu tottuun tähän ympäristöön, eikä kaikki ookkaan enää niin upeeta.

Täällä oon myös tajunnu noita lapsia hoitaessa, että taisin olla ihan hirvee kakara lapsena.:D Koska kaikkia lapsuuden muistoja tulee mieleen, esim. kuinka aina kitisin, jos paita oli jotenkin huonosti tai jostain kohtaa rytyssä. Kuinka RASITTAVAA!:D Ja aina kiipeilin ties missä ja satutin itteeni ja kohlesin. Ihan kauhukakara!

Täällä ei oo oikeen nyt tapahtunu mitään, johtuu tosiaan siitä, että oon vaan hengaillu kotona ja loikoillu. Huomenna yritän ehkä keksiä jotain kunnon tekemistä, tai sitten vaan jatkan tätä lusmuilua... Mutta perjantaiks mulla on ohjelmaa, meen taas Dubliniin!:) Mennään Flon kaa ihan muuten vaan kierteleen Dublinia ja tietty illalla suunnataan johonkin baanalle! Can't wait!
p.s. itsestään kuvien ottaminen työajalla on aivan selkeesti tehokasta työskentelyä...

maanantai 5. marraskuuta 2012

Shame on me

Kaikkee on kauheesti tapahtunu, mutta mulla ei oo yhtään ollu motia kirjottaa blogia. Viime viikko oli täynnä kaikkee ihanaa, vietin paljon aikaa Dublinissa. Keskiviikkona olin viettämässä halloweenia, oli aivan älyttömän hauskaa! Ja lauantaina olin Musen keikalla, joka oli jotain aivan käsittämättömän upeeta. Olin NIIN LÄHELLÄ, tokassa rivissä! Keikka oli ihan mahtava, ja nyt haluisin vaan nähä Musen uudestaan ja uudestaan...:D Tai oikeestaan haluisin yleensäkin vaan paljon keikoille, täytyy ottaa selvää jos Dubliniin ois tulossa jotai muitaki hyviä esiintyjiä tässä lähiaikoina.
Dublin on ihan täysin vienyt mun sydämen, niin rento ja ihana kaupunki. Tykkään myös siitä, että kaikki on kävelymatkan päässä, mihinkään ei oo kovin pitkä matka. Ihmiset on ihanan ystävällisiä (oikeestaan ihan kaikkialla Irlannissa) ja tykkää rupatella niitä näitä, joka on hyvä juttu koska mä oon välillä aikamoinen pälpättäjä... Tällä hetkellä en pidä mitenkään mahdottomana ajatusta, että muuttaisin pysyvästi Irlantiin.
kohta mä taas nään hölmön Sispan, ää!!
Yleisesti mä elelen täällä vaan ihan arkista elämää. Välillä tää aupairina olo ottaa vähän päähän, koska työn ja kodin välinen raja on niin häilyvä. Haluisin mieluummin vaan käydä töissä ja sitten mennä kotiin johonkin eri paikkaan, koska täällä ollessa ei oikeen osaa erottaa, että onko töissä vai vapaalla. Kyllä mä oon täällä viihtynyt tosi hyvin, mutta välillä breikki tästä perheestä on tarpeen. Sen takia oli ihanaa olla hetki Dublinissa, pääsin oleen ihan omillani hetken. Ja sen takia on myös kivaa tulla Suomeen hetkeks, pitään lomaa kaikesta tästä hälinästä täällä...
Oon ruvennu huomaan, että suomen kieli rupee vähän unohtuun kun täällä puhuu kokoajan vaan englantia. Se on välillä tosi rasittavaa, koska on jotenkin vaikeempaa selittää omia mielipiteitään ja tunteitaan kaikille Suomen kavereille. Mutta kyllä yleisesti kuitenkin keskustelu vielä sujuu ihan normaalisti, välillä vaan jotain sanoja unohtuu, tai oikeestaan yleensä kyllä muistan sanat, mutta oon vähän epävarma siitä, että onko ne oikeesti suomee...:D Joten jos tää mun kirjottama teksti vaikuttaa vähän alkeelliselta niin oon tosi pahoillani, en voi sille mitään!

lauantai 27. lokakuuta 2012

It Gets Better

Huhhuh, on ollu kyllä raskas viikko. Jotenkin työt on ressannu ihan kauheesti, vaikkei oo ollu yhtään sen vaikeempaa kun yleensäkään. Eilen oltiin onneks tyttöjen kaa ulkona, sai vähän breikkiä kaikesta. Enää pari (pitkäää) päivää ja sit on Halloweeen! Mennään parin tytön kaa Dubliniin viettään halloweenia, veikkaan että siitä tulee aivan mahtavaa. Ite aion pukeutua Lara Croftiks, can't wait!
Perjantaiks tuun takas Kilkennyyn töihin, ja lauantaina sitten taas takasin Dubliniin Musen keikalle! Äää, siitä tulee mahtavaa! Saatan itseasiassa mennä Dubliniin takas jo perjantaina yksiin bileisiin, kattoo nyt mitä tapahtuu...:D Anyway, ens viikosta tulee hyvä viikko:)
Vaikka tää viikko onki ollu vähän jotenkin aiempaa surkeempi, mulla rupee vihdoin oleen täällä semmosia hyviä ystäviä, joiden kanssa oikeesti haluukin hengata! Jotenkin on ihanaa tietää, että on ihmisiä täällä, joiden kaa voi puhua kaikista mieltä askaruttavista asioista:)
Olin ilosesti yllättyny kun löysin suomenkieliset ohjeet hammaslangasta:))

torstai 18. lokakuuta 2012

Happy days

Big news, tuun mitä luultavimmin jouluks Suomeen!:)) Aika paljon jänskättää, että tuleeko oleen vaikeeta lähtee sitten takasin Irlantiin, mutta uskon kyllä kaiken menevän hyvin... Tarviin hetkeks lomaa lapsista, pientä nollausta. Kummaa kyllä, mulle ei oo vieläkään tullu koti-ikävä, semmosia minimaalisia haikeita hetkiä vaan. Joten uskon, että pari viikkoo Suomessa on vaan hyvästä! Pääsen tuomaan kaikkee ylimäärästä kamaa jo takasin kotiin, eikä äitin tarvii lähettää unohtuneita kamoja tänne postissa.
Aika hullulta nyt kyllä tuntuu, koska oon kokoajan asennoitunu siihen, että oon täällä sen kaheksan kuukautta putkeen, ilman mitään piipahduksia Suomeen. Täytyy nyt siis vähän hengähtää ja miettiä asioita, muuten saatan ruveta panikoimaan...:D Jotenkin tuntuu oudolta ajatella, että ihan jo kohta oisin taas Suomessa kaikkien rakkaitten ihmisten kanssa, puhumassa suomee!

En tiä miks, mut oon kokoajan aatellu, että se ois jotenkin väärin tulla Suomeen kesken kaiken. Tai että se ois jotenkin luovuttamista. Ennen kun lähin Irlantiin, aattelin että teen jotain tosi suurta ja hienoo, että mun elämä tulee muuttuun huimasti. Oletin jotenkin, että tänne muuttaessa mun koko maailmankuva muuttuis. Tottakai oon ruvennu näkeen jotain asioita erilailla, oon myös oppinu tunteen itteeni paremmin. Mutta loppujen lopuks samaa elämää mä täälläkin elän. 

Ainoo ero on, että pienetkin asiat ilahduttaa mua täällä ihan älyttömästi. Uudessa ympäristössä kiinnitän kaikkeen huomioo, ja ihailen ympärillä olevaa luontoo ihan idioottina... Tampere ja Suomi yleensäkin tuntuu jotenkin nähdyltä, vaikka onhan Suomikin oikeesti aivan äärettömän hieno paikka. 

Rupeen nyt kattoon lentoja ja miettiin, vietänkö uuden vuoden Suomessa vai Irlannissa... Huii! En ois ikinä uskonu, että kotiin tuleminen vois jänskättää näin paljon!
P.S. ostin uuden mekon alesta, alkuperänen hinta 80e, alehinta 24e!! Ooon iloinen:)) 

maanantai 15. lokakuuta 2012

kesä rakas, tule takas

Jo about viikon verran täällä Irlannissa on ollu syksyset tunnelmat. Mun nahkatakista ei oo oikeen enää vastusta tolle koleelle syystuulelle... Mutta toisaalta pari päivää sitten oli kunnon auringonpaiste ja tosi lämmintä, ei tästä säästä oikeen ota mitään selvää! Muutenkin Irlannin sää on aivan totaalisen random! Monesti oon lähteny ulos kauheissa lämpökerrastoissa kun on näyttäny niin kylmältä, ja lopulta oon läkähtyny kuumuuteen. Pari kertaa oon myös lähteny kotoo, ja taivas on ollu täysin pilvetön, mutta puolen tunnin päästä oonkin sitten ollu jossai oottelemassa että rankkasade lakkaa...:D
Vaikka toisaalta tykkäänkin syksystä, ei kesää vaan voita mikään! Unelmoin valosista kesäöistä ja auringon lämmöstä... Tää syksynen sää vaikuttaa nimittäin huomattavasti mun yleiseen olotilaan. Jotenkin on välillä niin vaikeeta olla positiivinen, kun kaikki ympärillä on niin synkkää ja masentavaa. Toisaalta yhä huomaan, että tuun ihan miniasioista iloseks, esim. eilen olin iha fiiliksissä kun näin sateenkaaren:DD Ja vaikka syksy onkin masentava, on Irlanti silti aivan älyttömän kaunis paikka, välillä tuntuu kun ois jossain elokuvassa kun kaikki on niin pirun nättiä!! ... tai ehkä musta on vaan hiljalleen tulossa ihan sekopää :D

torstai 11. lokakuuta 2012

Never have I ever

Kohta lähen ulos Lotan kanssa, en malta oottaa! :) Täällä ei oo nyt hetkeen tapahtunu mitään kummempia, perusarkee vaan päivästä toiseen. Huomenna mun oli tarkotus lähtee Dubliniin, mutta en taida sittenkään lähtee... Pääsen sinne kuitenki ihan just Musen keikalle, jeeee! 8)
mun sisäinen peiliteini pääsi vauhtiin
Pari kertaa on tullu sellanen fiilis, että hittoku oisin Suomessa. Jotenkin Suomessa asuessa elämä oli niin helppoo ja pehmosta. Vai oliko? Ehkä aika kultaa muistot... :D Ei kaikki päivät kai voi olla hyviä ja täydellisiä, asu sitten missä tahansa. Ei mulla oikeestaan oo täällä ollut mitään huonoa päivää, pari huonoo hetkee vaan, kun on kaivannut kaikkia ihmisiä Suomessa.


Haha, eipä musta taida tulla peiliteiniä, järkyttävän huonoja ja suttusia noi otokset...:D
Mutta nyt mä lähden taas kerran tsekkaan vähän Kilkennyn yöelämää, en tiä onko torstai mikään kovin ruuhkanen päivä, mutta kohtapa se selviää!


torstai 4. lokakuuta 2012

Homecoming

Maanantaina oli homecoming, eli Kilkennyn hurlingjoukkueen pelaajat tuli takas Kilkennyyn juhlistaan niitten voittoo. Mentiin sit Carolinin kaa kattoon sitä kaupunkiin ja ei muuten oltu ainoita! Varmaan koko kaupunki oli kokoontunu kattoon, hurling on big deal täällä. Tapahtuma oli ihan siisti, ois ollu varmaan vähä siistimpi jos tietäisin jotain hurlingista tai niistä pelaajista:D 
Nooh sen itse tapahtuman jälkeen kierrettiin parissa pubissa, ja lopulta päädyttiin Matt The Millerssiin, joka oli tupaten täynnä. Oli hauska ilta, tutustuttii hurlingpelaajiin ja pariin uuteen au pairiin! Plus nähtiin myös pirun hyvä livebändi, joka kuulemma esiintyy Matt The Millerssissä joka maanantai! Aion ehdottomasti siis mennä uudestaan:D


Huomenna mulla on mun eka laulutunti, ja illalla nään lisää au paireja, jeee!:) Toivottavasti kaikille on luvassa hyvä viikonloppu siellä Suomessakin!

sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Do You Wanna

Tänään töiden jälkeen kävin kaupungilla moikkaamassa paria au pairia, käytiin subissa syömässä (ei oo muuten saman makusta ku suomessa, waaat) ja sit istuttii hetken aikaa pubissa. Tänään oli myös hurlingin finaalipeli ja Kilkenny voitti jeee! Huomenna on semmonen homecoming niille pelaajille, ilmeisesti aika iso juhlapäivä siis:D harmi vaan, että mä vahdin noita lapsia illalla ainaki jonkin aikaa joten en tiä pääsenkö kauheesti juhlistaan:(

Tulin Irlantiin asti juomaan perryä, haha:DD
Hyvää siis kuuluu yhä, tuntuu että vihdoin mulle rupee rakentuun jonkinlainen elämä tänne Irlantiin, jeee:))

lauantai 29. syyskuuta 2012

I'll do anything

Taas yks pirun kiva päivä takana!:) Näin Lottaa, mun uutta suomalaiskaveria, ja me mentiin tsekkaan semmonen taidegalleria. Sillä taiteilijalla oli semmonen performanssi, ja jossain vaiheessa se sitten oli silleen "I need a volunteer" ja TIETENKIN mun hyvällä tuurillani se valkkas mut sinne eteen istuun... Se laulo mulle sit serenadin, aika hulvatonta:D


Performanssin jälkeen mentiin kahvitteleen, oli tositosi mukavaa:) Joka päivä rupee vaan enemmän ja enemmän tuntuun siltä, että mä kuulun tänne! Irlannissa kaikki on niin ihanan ystävällisiä, ei täällä voi muuta kun viihtyä!

perjantai 28. syyskuuta 2012

Madness

Tänään on ollu NIIN hyvä päivä!


Ensinnäkin tänään päätin alottaa laulutunnit, eka tunti ens viikon perjantaina!:) JA siinä laulutunteja sopiessa tapasin suomalaisen naisen, joka asuu täällä Kilkennyssä! Ilmeisesti mulla on joku maaginen kyky törmätä sattumalta suomalaisiin täällä Irlannissa... PLUS ostin Musen uusimman levyn, äää!! Oon vaan hymyilly koko päivän niinku joku idiootti, oon vaan niin ilonen kaikesta just nyt!

torstai 27. syyskuuta 2012

All that I have is on the floor


Juon Suomen kesän tuoksusta teetä, kuuntelen musiikkia ja fiilistelen. Jotenkin mulla on nyt ihan pirun hyvä fiilis, semmonen olo että kuulun tänne.
(p.s. hankin tänään liput Musen keikalle ÄÄÄÄÄ)

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Ostoksia

Dublinissa oli niiiiin paljon ihania kauppoja ja niiiin halpaa, että loppujen lopuks onnistuin aika hyvin hillitseen itteeni, ja ostin vaan pari juttua.




Äää tällä hetkellä kaverit on YO-kirjotuksissa tuskailemassa, jännitän niitten puolesta täällä Irlannissa asti!! Aion kyllä kyylätä psykan kokeen heti kun se vaan julkastaan netissä...8) Pidän täällä peukut pystyssä, toivottavasti kaikilla menee kokeet hyvin! 


sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Dublin

Torstaista lauantaihin olin Dublinissa käymässä moikkaamassa mamaa ja Hannaa. Ja rakastuin TÄYSIN Dubliniin. Ihanan tunnelmallinen kaupunki, harkitsen tällä hetkellä ihan tosissani et voisin vaikka muuttaa sinne, vähintään lähen yliopistovaihtoon! Ihana kulttuuri, irkut on niin aidon kiinnostuneita tietään, että mistä päin oon ja miten oon tänne päätyny:) Ja bussi Kilkennystä Dubliniin maksaa 9e joten voisin mennä sinne vaikka joka viikonloppu... Tai ihan vaan yheks päiväks aina sillon tällön shoppaileen, siellä on nimittäin KAIKKI ihanat ja halvat kaupat joita tiiän! Pari ostosta tuli tälläkin kertaa tehtyä, mutta oon silti kyllä onnistunu pitään mun rahatilanteen samana, 100e palkkaa viikossa on just tarpeeks!
Starbucks Tampereelle, kiitos!
Fiilis kun voitin kolme ilmasta kaljaa
Dublinin jälkeen Kilkenny tuntuu ihan minimaaliselta paikalta... Ja paluu arkeen on tylsää, oisin voiny jäädä Dubliniin vielä hetkeks bilettään. Mut tällä viikolla nään varmaan ainakin kahta muuta au pairia, jotka asuu täällä Kilkennyssä, jee!:)

torstai 6. syyskuuta 2012

Sound Of Silence

Eilen lähin illalla kävelylle, koska oli niin mahtava ilma. Vaeltelin vaan jossain randomilla tiellä ja päädyin istuskeleen sellasille portaille, joilta näki motarille. Se oli ihan mahtava paikka! Siisteintä oli kun yhtäkään autoo ei menny ja tuli ihan hiljasta hetkeks. Palaan sinne kyl ehdottomasti uudestaan!:)