We're going down

Huhhuh. On ollu sekava viikko. Torstaina koin ekaa kertaa miltä aivan järkyttävä koti-ikävä tuntuu. En ois ikinä uskonu, että ikävä voi ihan fyysisesti sattua. Mut muuttamalla Irlantiin tein päätöksen, jonka takia tuun aina ikävöimään jonnekin. Tästä lähtien aina pala musta on jossain muualla, missä ikinä oonkaan. Haha, hullua että tällasia päätöksiä tekee ihan vapaaehtosesti. Mutta en antanu pahan mielen ottaa musta valtaa vaan lähin moikkaan Lottaa kaupunkiin. Heti helpotti, oli aivan mahtava ilta, hyvä etten sitä missannu!

ihan järkyttävän hyvä caramel frappe mäkkäristä, omg parasta ikinä

Eilen lähin Dubliniin Flon kanssa, oli aivan mahtava reissu! Dublin on niin hullu menomesta, että yks ilta sillon tällön on ihan riittävästi siellä:D Oli ihanaa olla vapaalla ja kaukana kaikesta arkisesta elämästä. Reissu koostu lähinnä shoppailusta, syömisestä ja juhlimisesta. Mäkkäri on ihan mun lempparipaikka yhä, koitettii meinaan burger kingiä eikä ollu kyllä yhtä hyviä hampparit! Tänään tultiin takasin hyvissä ajoin ja lusmuilin vaan kotona kaikkien sarjojen uusia jaksoja kattoen. 

Finlandiaaaa

Parin päivän sisään oon siis kokenu vaikka mitä tunteita ilosta masennukseen, ihan hullua. Täällä asiat tapahtuu niin erilaisella tempolla. Just Flon kaa juteltiin, että kotona mitään radikaalia ei pakosti tapahdu vuoden sisällä, mutta täällä koko elämä saattaa muuttua yhessä illassa, kun tapaa uusia ihmisiä. Hullua on kuinka yks ihminen voi muuttaa mielialaa huomattavasti, niin hyvällä kun huonollakin tavalla.