Lentolippu ostettu. 13.4. Irlanti jää taakse ainakin jokskin aikaa. Mulla on ihan kamala olo, oksettaa ja henkee ahdistaa. Nyt mun lähtö ekaa kertaa tuntuu todelta. Tuun takas Suomeen pysyvästi, en vaan moikkaamaan. Jotenkin mua pelottaa, että en viihdy yhtään. Että kaikki mitä Suomessa on on jo niin nähtyä, että masennun ja ahdistun. Jotenkin jouluna käyminen oli ihan eri juttu, pääsi moikkaan kaikkia,mutta sitten jo pääsikin pakenemaan takas ihanaan Irlantiin
mäkkärissä myydään Shamrock (apila) pirtelöö St. Patrick's Dayn kunniaks!!
  Jotenkin asiaa ei yhtään auta mun St. Patrick's Dayta varten ostamat jutut. "Everybody is Irish on St. Patrick's Day"jotenkin saa mut nyt vaan surulliseks. Koska mulla on sellanen olo, että ihan oikeesti oon saanu kauheesti irkkuvaikutteita täällä ollessani, ja nään jo itteni osana tätä kulttuuria. Mutta tasan kuuden viikon päästä mä jo lähen pois. Jotenkin tuntuu että mulla jää täällä nyt asiat vielä kesken. Ei tää au pair-homma ehkä oo ihan mun juttu, mutta Irlanti kyllä on. Joten enköhän mä tänne vielä palaa. Pakko. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti