kun koira pyytää tanssimaan

Viime viikolla vietin neljä päivää Dublinissa Saran kanssa. Oli kyllä aivan täydellinen miniloma; shoppailua, rentoutumista, juhlimista ja varsinkin loputonta nauramista tyhmille jutuille. Kyllä siinä vaan tajus, että parhaat ystävät pysyy parhaina ystävinä vaikka oiskin viimeks nähny puoli vuotta sitten.

Tajusin myös, että vaikka osaankin enkkua tosi sujuvasti, en silti pysty ilmasemaan itteeni yhtä hyvin englanniks kun suomeks. Omalla äidinkielellä pystyy leikitteleen ihan erilailla. En usko että tuun koskaan oleen 100% oma itteni englantia puhuessa. Ei mulla kuitenkaan mitään kriisiä tästä asiasta oo ollu, ihan yhtä hölmöjä juttuja mä yhä selitän vaikka kieli onkin eri. En ehkä vaan niin nokkelasti. Toisaalta tajusin myös, että en kyllä taida tällä hetkellä osata suomeekaan ihan virheittä. Viikonlopun aikana mm. kutsuin hameen helmaa luihuks ja loin ihan uudenlaisia sanajärjestyksiä.

Oon myös ruvennu katteleen vähän lentoja, ja nyt musta tuntuu siltä että varmaan siinä joskus vähän ennen huhtikuun puoltaväliä ois hyvä tulla takasin Suomeen. En tiiä kyl että haluunko tulla, mutta sittenhän sen näkee. Jos tuntuu tyhmältä olla Suomessa niin ainahan sitä voi palata. Jotenkin kuitenkin oon päässy siihen tulokseen, että ehkä Suomessa vois taas jonkin aikaa viipyä, ja lähtee maailmalle sitten taas uudestaan hetken päästä (esim. yliopistovaihtoon). We'll see, we'll see.