Trouble

Voi ei, 39 astetta kuumetta... Olo on melko jäätävä (kirjaimellisesti) ja pelkään, että tää on mononukleoosi, joka kuulemma voi uusiutua. Toivotaan parasta, aamulla sen sit näkee että mikä on fiilis... Saattaa tulla aika hiljanen viikko, toivottavasti en kovin kauaa sairasta! Viikonloppuna ois nimittäin Kilkennyn film festivalit, johon on tulossa Jasper Pääkkönen! Vähänkö ois siistiä nähä se, voitais mun suomalaiskaverin kaa vaikka näyttää vähän Kilkennyä...:D haha, tai sitten ei.

We're going down

Huhhuh. On ollu sekava viikko. Torstaina koin ekaa kertaa miltä aivan järkyttävä koti-ikävä tuntuu. En ois ikinä uskonu, että ikävä voi ihan fyysisesti sattua. Mut muuttamalla Irlantiin tein päätöksen, jonka takia tuun aina ikävöimään jonnekin. Tästä lähtien aina pala musta on jossain muualla, missä ikinä oonkaan. Haha, hullua että tällasia päätöksiä tekee ihan vapaaehtosesti. Mutta en antanu pahan mielen ottaa musta valtaa vaan lähin moikkaan Lottaa kaupunkiin. Heti helpotti, oli aivan mahtava ilta, hyvä etten sitä missannu!

ihan järkyttävän hyvä caramel frappe mäkkäristä, omg parasta ikinä

Eilen lähin Dubliniin Flon kanssa, oli aivan mahtava reissu! Dublin on niin hullu menomesta, että yks ilta sillon tällön on ihan riittävästi siellä:D Oli ihanaa olla vapaalla ja kaukana kaikesta arkisesta elämästä. Reissu koostu lähinnä shoppailusta, syömisestä ja juhlimisesta. Mäkkäri on ihan mun lempparipaikka yhä, koitettii meinaan burger kingiä eikä ollu kyllä yhtä hyviä hampparit! Tänään tultiin takasin hyvissä ajoin ja lusmuilin vaan kotona kaikkien sarjojen uusia jaksoja kattoen. 

Finlandiaaaa

Parin päivän sisään oon siis kokenu vaikka mitä tunteita ilosta masennukseen, ihan hullua. Täällä asiat tapahtuu niin erilaisella tempolla. Just Flon kaa juteltiin, että kotona mitään radikaalia ei pakosti tapahdu vuoden sisällä, mutta täällä koko elämä saattaa muuttua yhessä illassa, kun tapaa uusia ihmisiä. Hullua on kuinka yks ihminen voi muuttaa mielialaa huomattavasti, niin hyvällä kun huonollakin tavalla.

Things change

Ei oo taas ollu oikeen inspistä kirjottaa tätä blogia. Ei oo kyllä kauheesti ollu inspistä oikeen mihinkään. Oon viettäny aikaa paljon vaan lusmuillen kotona, koneella dataillen. Eli mikään ei oo siis muuttunu, ihan kun Suomessa olis!

Ei vaan, oikeesti oon muuttunu täällä. Mutta en mitenkään huomattavasti, pienissä asioissa vaan. Esimerkiks ennen kun tänne tulin en tykänny yhtään syödä lihaa. Pihvit yms. oli ehkä hirveintä mitä tiesin. Mut toi hostisä tekee vaan niin pirun hyvää ruokaa, että oon täysin muuttanu mun mielipidettä. Pihvit on helvetin hyviä, ja kaikki liha menee, NAM! Tähän mennessä oon maistanu ankkaa, peuraa, lammasta, munuaista... Vaikka mitä! Ja kaikki on ollu ihan äärimmäisen hyvää. Eipä olis musta koskaan uskonu.

Musta on tullu myös hullu teen juoja! Kyllä mä jo Suomessakin join paljon teetä, mutta nyt juon vielä enemmän! Seittemän kuppia päivässä on ihan perus.

Mun käsitys onnellisuudesta on myös muuttunut täällä. Jotenkin musta tuntuu, että harvemmin sitä elää hetkessä ja nauttii elämän pienistä asioista. Aina on joku määränpää, johon tähtää. Tai joku suuri tapahtuma, jota odottaa. Ei osaa nähdä kaikkee mahtavaa, mitä on ympärillä just NYT. En väitä, että osaisin vieläkään, mutta oon ruvennu oppiin. Eikä kukaan kai voi aina elää hetkessä ja nauttia joka sekuntista ihan täysillä, ei siihen vaan riitä energia. Mutta täällä on vaan oppinu jotenkin enemmän huomioimaan ympäristööni, kun kaikki on niin erilaista. Vaikka nyt oon kyllä ruvennu huomaan, että yhä vaan vähemmän ja vähemmän kiinnitän huomioo kaikkeen ympäröivään. Oon ruvennu tottuun tähän ympäristöön, eikä kaikki ookkaan enää niin upeeta.

Täällä oon myös tajunnu noita lapsia hoitaessa, että taisin olla ihan hirvee kakara lapsena.:D Koska kaikkia lapsuuden muistoja tulee mieleen, esim. kuinka aina kitisin, jos paita oli jotenkin huonosti tai jostain kohtaa rytyssä. Kuinka RASITTAVAA!:D Ja aina kiipeilin ties missä ja satutin itteeni ja kohlesin. Ihan kauhukakara!

Täällä ei oo oikeen nyt tapahtunu mitään, johtuu tosiaan siitä, että oon vaan hengaillu kotona ja loikoillu. Huomenna yritän ehkä keksiä jotain kunnon tekemistä, tai sitten vaan jatkan tätä lusmuilua... Mutta perjantaiks mulla on ohjelmaa, meen taas Dubliniin!:) Mennään Flon kaa ihan muuten vaan kierteleen Dublinia ja tietty illalla suunnataan johonkin baanalle! Can't wait!

p.s. itsestään kuvien ottaminen työajalla on aivan selkeesti tehokasta työskentelyä...

Shame on me

Kaikkee on kauheesti tapahtunu, mutta mulla ei oo yhtään ollu motia kirjottaa blogia. Viime viikko oli täynnä kaikkee ihanaa, vietin paljon aikaa Dublinissa. Keskiviikkona olin viettämässä halloweenia, oli aivan älyttömän hauskaa! Ja lauantaina olin Musen keikalla, joka oli jotain aivan käsittämättömän upeeta. Olin NIIN LÄHELLÄ, tokassa rivissä! Keikka oli ihan mahtava, ja nyt haluisin vaan nähä Musen uudestaan ja uudestaan...:D Tai oikeestaan haluisin yleensäkin vaan paljon keikoille, täytyy ottaa selvää jos Dubliniin ois tulossa jotai muitaki hyviä esiintyjiä tässä lähiaikoina.

Dublin on ihan täysin vienyt mun sydämen, niin rento ja ihana kaupunki. Tykkään myös siitä, että kaikki on kävelymatkan päässä, mihinkään ei oo kovin pitkä matka. Ihmiset on ihanan ystävällisiä (oikeestaan ihan kaikkialla Irlannissa) ja tykkää rupatella niitä näitä, joka on hyvä juttu koska mä oon välillä aikamoinen pälpättäjä... Tällä hetkellä en pidä mitenkään mahdottomana ajatusta, että muuttaisin pysyvästi Irlantiin.

kohta mä taas nään hölmön Sispan, ää!!

Yleisesti mä elelen täällä vaan ihan arkista elämää. Välillä tää aupairina olo ottaa vähän päähän, koska työn ja kodin välinen raja on niin häilyvä. Haluisin mieluummin vaan käydä töissä ja sitten mennä kotiin johonkin eri paikkaan, koska täällä ollessa ei oikeen osaa erottaa, että onko töissä vai vapaalla. Kyllä mä oon täällä viihtynyt tosi hyvin, mutta välillä breikki tästä perheestä on tarpeen. Sen takia oli ihanaa olla hetki Dublinissa, pääsin oleen ihan omillani hetken. Ja sen takia on myös kivaa tulla Suomeen hetkeks, pitään lomaa kaikesta tästä hälinästä täällä...

Oon ruvennu huomaan, että suomen kieli rupee vähän unohtuun kun täällä puhuu kokoajan vaan englantia. Se on välillä tosi rasittavaa, koska on jotenkin vaikeempaa selittää omia mielipiteitään ja tunteitaan kaikille Suomen kavereille. Mutta kyllä yleisesti kuitenkin keskustelu vielä sujuu ihan normaalisti, välillä vaan jotain sanoja unohtuu, tai oikeestaan yleensä kyllä muistan sanat, mutta oon vähän epävarma siitä, että onko ne oikeesti suomee...:D Joten jos tää mun kirjottama teksti vaikuttaa vähän alkeelliselta niin oon tosi pahoillani, en voi sille mitään!

It Gets Better

Huhhuh, on ollu kyllä raskas viikko. Jotenkin työt on ressannu ihan kauheesti, vaikkei oo ollu yhtään sen vaikeempaa kun yleensäkään. Eilen oltiin onneks tyttöjen kaa ulkona, sai vähän breikkiä kaikesta. Enää pari (pitkäää) päivää ja sit on Halloweeen! Mennään parin tytön kaa Dubliniin viettään halloweenia, veikkaan että siitä tulee aivan mahtavaa. Ite aion pukeutua Lara Croftiks, can't wait!

Perjantaiks tuun takas Kilkennyyn töihin, ja lauantaina sitten taas takasin Dubliniin Musen keikalle! Äää, siitä tulee mahtavaa! Saatan itseasiassa mennä Dubliniin takas jo perjantaina yksiin bileisiin, kattoo nyt mitä tapahtuu...:D Anyway, ens viikosta tulee hyvä viikko:)

Vaikka tää viikko onki ollu vähän jotenkin aiempaa surkeempi, mulla rupee vihdoin oleen täällä semmosia hyviä ystäviä, joiden kanssa oikeesti haluukin hengata! Jotenkin on ihanaa tietää, että on ihmisiä täällä, joiden kaa voi puhua kaikista mieltä askaruttavista asioista:)

Olin ilosesti yllättyny kun löysin suomenkieliset ohjeet hammaslangasta:))

Happy days

Big news, tuun mitä luultavimmin jouluks Suomeen!:)) Aika paljon jänskättää, että tuleeko oleen vaikeeta lähtee sitten takasin Irlantiin, mutta uskon kyllä kaiken menevän hyvin... Tarviin hetkeks lomaa lapsista, pientä nollausta. Kummaa kyllä, mulle ei oo vieläkään tullu koti-ikävä, semmosia minimaalisia haikeita hetkiä vaan. Joten uskon, että pari viikkoo Suomessa on vaan hyvästä! Pääsen tuomaan kaikkee ylimäärästä kamaa jo takasin kotiin, eikä äitin tarvii lähettää unohtuneita kamoja tänne postissa.

Aika hullulta nyt kyllä tuntuu, koska oon kokoajan asennoitunu siihen, että oon täällä sen kaheksan kuukautta putkeen, ilman mitään piipahduksia Suomeen. Täytyy nyt siis vähän hengähtää ja miettiä asioita, muuten saatan ruveta panikoimaan...:D Jotenkin tuntuu oudolta ajatella, että ihan jo kohta oisin taas Suomessa kaikkien rakkaitten ihmisten kanssa, puhumassa suomee!

En tiä miks, mut oon kokoajan aatellu, että se ois jotenkin väärin tulla Suomeen kesken kaiken. Tai että se ois jotenkin luovuttamista. Ennen kun lähin Irlantiin, aattelin että teen jotain tosi suurta ja hienoo, että mun elämä tulee muuttuun huimasti. Oletin jotenkin, että tänne muuttaessa mun koko maailmankuva muuttuis. Tottakai oon ruvennu näkeen jotain asioita erilailla, oon myös oppinu tunteen itteeni paremmin. Mutta loppujen lopuks samaa elämää mä täälläkin elän. 

Ainoo ero on, että pienetkin asiat ilahduttaa mua täällä ihan älyttömästi. Uudessa ympäristössä kiinnitän kaikkeen huomioo, ja ihailen ympärillä olevaa luontoo ihan idioottina... Tampere ja Suomi yleensäkin tuntuu jotenkin nähdyltä, vaikka onhan Suomikin oikeesti aivan äärettömän hieno paikka. 

Rupeen nyt kattoon lentoja ja miettiin, vietänkö uuden vuoden Suomessa vai Irlannissa... Huii! En ois ikinä uskonu, että kotiin tuleminen vois jänskättää näin paljon!

P.S. ostin uuden mekon alesta, alkuperänen hinta 80e, alehinta 24e!! Ooon iloinen:)) 

kesä rakas, tule takas

Jo about viikon verran täällä Irlannissa on ollu syksyset tunnelmat. Mun nahkatakista ei oo oikeen enää vastusta tolle koleelle syystuulelle... Mutta toisaalta pari päivää sitten oli kunnon auringonpaiste ja tosi lämmintä, ei tästä säästä oikeen ota mitään selvää! Muutenkin Irlannin sää on aivan totaalisen random! Monesti oon lähteny ulos kauheissa lämpökerrastoissa kun on näyttäny niin kylmältä, ja lopulta oon läkähtyny kuumuuteen. Pari kertaa oon myös lähteny kotoo, ja taivas on ollu täysin pilvetön, mutta puolen tunnin päästä oonkin sitten ollu jossai oottelemassa että rankkasade lakkaa...:D

Vaikka toisaalta tykkäänkin syksystä, ei kesää vaan voita mikään! Unelmoin valosista kesäöistä ja auringon lämmöstä... Tää syksynen sää vaikuttaa nimittäin huomattavasti mun yleiseen olotilaan. Jotenkin on välillä niin vaikeeta olla positiivinen, kun kaikki ympärillä on niin synkkää ja masentavaa. Toisaalta yhä huomaan, että tuun ihan miniasioista iloseks, esim. eilen olin iha fiiliksissä kun näin sateenkaaren:DD Ja vaikka syksy onkin masentava, on Irlanti silti aivan älyttömän kaunis paikka, välillä tuntuu kun ois jossain elokuvassa kun kaikki on niin pirun nättiä!! ... tai ehkä musta on vaan hiljalleen tulossa ihan sekopää :D